Suomen valtio oli aikanaan suuri polttopuun kuluttaja, lämmitettiinhän valtion laitoksetkin puulla. VR:n ja sittemmin Vapon osuudesta näiden puiden hankkimisessa on kerrottu Anteron (ja Laurin?) kohdalla, mutta myös Metsähallitus oli velvoitettu osallistumaan tähän puunhankintaan. Tätä tarkoitusta varten osti Metsähallitus 1916 Neptun II nimisen hinaajan, jolle se antoi yhden Metsänhoitoalueensa mukaan nimen ”Aure”. 1926 se kuitenkin tilasi uuden aluksen myyden vanhan Auren, joka on edelleen kulussa nimellä ”Visuvesi”. Uusi hinaaja, joka myös sai nimen Aure, tilattiin A. Ahlströmin konepajalta Varkaudesta, josta se kuljetettiin rautateitse Vilppulaan koottavaksi.
Valmistuttuaan Aure alkoi hinata halkoja Näsijärvellä proomuilla, joita oli Metsähallituksella Näsijärvellä vuonna 1934 kymmenen kappaletta. Halkojen kulutus oli melkoista, 1927 pelkästään VR käytti 1,4 miljoonaa pinokuutiometriä, sotien jälkeen päästiin jo lähes 3 miljoonaan. Tämän lisäksi tuli vielä muut halon käyttäjät, joten halkojen määrä oli melkoinen. Aure teki siis pitkälti samoja töitä kuin Vapon laivat, vaikkakin Metsähallituksen alaisena. Huippuvuosien jälkeen alkoi tuonnin avauduttua käytetyn puun määrä kuitenkin vähetä VR:n ja valtion laitosten siirtyessä kivihiilen käyttöön. Metsähallitus alkoikin lakkauttamaan halkoliikettään Näsijärvellä. Proomut myytiin ja Aure jäi seisomaan Kurun telakan rantaan vuodesta 1949 alkaen.
1950- luvulla halkojen käyttö jatkoi vähenemistään öljyn ja hiilen korvatessa sen. Metsähallitus myikin varsin hyväkuntoisen Auren 1957 metsäteollisuusyhtiö Ab J.W. Enqvist Oy:lle, joka hankki sen käyttökuluiltaan kallista ”Ukko”-hinaajaa korvaamaan. Auresta tuli nyt tukkilauttojen hinaaja. Enqvistin osakekannan osti ja sen sulautti itseensä G.A. Serlachius – yhtymä 1965-66, jolloin myös Auresta tuli vähäksi aikaa Serlachiuksen laiva.
Aure jäi pois liikenteestä keväällä 1969, kun Serlachius osti Kokemäenjoen uittoyhdistykseltä virattomaksi jääneen alunperinkin moottorihinaajaksi rakennetun ”Pispalan”. Sen uusi elämä alkoi, kun yksityishenkilöt ostivat G. A. Serlachius Oy:ltä 12 vuotta Pimeensalmen telakan rannassa seisoneen hinaajan ja perustivat Höyrylaiva-osakeyhtiö Auren. Aure alkoi tehdä kesällä 1981 tilausristeilyjä sekä myös aikataulun mukaista viikonloppuliikennettä Tampereelta Kuruun. Aikataululiikenne ei kuitenkaan pitemmän päälle tuntunut ansiotyössä käyvälle porukalle enää harrastukselta. Vuonna 2006 laiva myytiin edelleen yksitysihenkilölle, joka siirsi sen Päijänteelle. Nykyisin Auren kotisatama on Jämsässä.
Tekniset tiedot
- Aluksen nimi: Aure
- Alustyyppi: Hinaaja
- Aluksen kotipaikka: Jämsä
- Rakennusvuosi: 1926
- Rak.Telakka: A. Ahlström Oy, Varkaus, koottu Vilppulassa
- Entiset nimet: –
- Pituus: 19,96
- Leveys: 4,54
- Syväys: 1,8
- Nopeus: 8
- Aikaisemmat omistajat: Metsähallitus (1926-57), Ab. J. Enqvist Oy – G.A. Serlachius Oy (1957-80), Höyrylaiva Oy Aure (1980-)
- Laivaan liittyen erityistä:
- Koneen tyyppi: Compound
- Koneen valmistusvuosi: 1924
- Koneen valmistaja: A. Ahlström Oy
- Koneteho: 136ihv
- Koneeseen liittyen erityistä:
- Kattilan tyyppi: Skottilainen tulitorvi/tuliputkikattila
- Kattilan valmistusvuosi: 1926
- Kattilan valmistaja: A. Ahlström Oy
- Polttoaine: ?
- Tulitorvet (kpl): 2
- Käyttöpaine: 10
- Tulipinta: 60
- Kattilaan liittyen erityistä:
