Tarina
Kauppaneuvos Herman Saastamoinen oli aikanaan todellinen Kuopion talouselämän merkkihenkilö: hän harjoitti laajaa tukkukauppaa ja oli lisäksi kaupungin suurin teollinen työllistäjä. Kumpikin toiminta vaati kuljetuskapasiteettia, ja Saastamoisella olikin melkoinen laivasto: suurimmillaan 1920-luvun puolivälissä se käsitti pelkästään Saimaalla kahdeksan hinaajaa, yhdeksän lastialusta ja lähes kolmekymmentä lotjaa. Ensimmäisen maailmansodan myötä Pietarin hiilensaanti vaikeutui, mistä aiheutui suuri polttopuiden kysyntä. Lähinnä tähän kysyntään vastatakseen teetti Saastamoinen omalla Haapaniemen telakallaan 1916 rahtialuksen, joka sai nimekseen ”Savo”. Ensimmäisen Pietarin matkansa se teki jo samana kesänä, mutta Venäjän vallankumouksen jälkeen alus jäi enimmäkseen Saimaalle. Pyöreäpohjainen alus sai kokea merellä melkoista merenkäyntiä, varsinkin kun se oli tavallista ”täyskantoista” Saimaan kanavan mukaan mitoitettua rahtialusta pienempi. Aluksesta oli tehty tarkoituksella matalassa uiva, jotta se mahtui kulkemaan lastissa pohjoisemman Saimaan pienemmistä kanavista.
Saastamoisen aluksille tyypilliseen tapaan valkoiseksi maalattu Savo oli varsin siro rahtilaivaksi. Sen alkuperäinen kone ja kattila saatiin todennäköisesti tervahöyry Uunosta, jonka Saastamoinen oli ostanut 1913, mutta joka haaksirikkoutui 1915. Nykyiset kone ja kattila alukseen asennettiin 1937. Halkojen ja muun puutavaran ohessa Savo kuljetti myös Saastamoisen kauppatavaroita. Niitä tuotiin paluumatkalla Viipurista, mutta enimmäkseen niitä kuljetettiin Saastamoisen Kuopion makasiineista kauppiaille eri puolille vesistöä. Näissä töissä se jatkoi Saastamoisen palveluksessa 1950-luvun vaihteeseen saakka, jolloin se lastien vähyyden vuoksi jäi seisomaan. 1954 se myytiin leppävirtalaiselle laivuri Emil Kauhaselle, joka ryhtyi kuljettamaan sillä Saimaan sisäistä rahtia – kanavahan oli sodan jälkeen suljettu. Heinäkuussa 1956 Savo ajoi kuitenkin kivelle ja upposi. Se nostettiin Enso Gutzeitin kalustolla ja korjattiin Savonlinnan konepajalla. Nosto ja korjaus koituivat kuitenkin liian kalliiksi Kauhaselle, joka teki konkurssin. Seuranneessa pakkohuutokaupassa Enso Gutzeit osti aluksen 650 000 markalla.
Nippulauttojen käytössä vaadittavien nippujen tekemiseen oli vesiniputuksen rinnalle jo 40- luvulla kehitetty autoniputus pudotuslaitureita käyttäen, mutta purouittojen jatkuminen ja sopivien pudotuspaikkojen vähyys merkitsi myös vesiniputuksen jatkumista. Kun lisäksi uittomäärät olivat kasvussa, päätti Gutzeitin laivasto-osastokin lisätä niputtajiensa lukua, ja 50- luvun loppuvuosina yhtiön Laitaatsillan telakalla muutettiinkin neljä laivaa puristaja-tyyppisiksi niputtajiksi. Savo nimettiin Puristaja IV:ksi ja se koki 1958 suuria muutoksia: sen perästä (jota vasten niput tehtiin) tuli suora, sen konetta ja kattilaa siirrettiin keulaan päin niputuskoneiston tieltä ja keulan lastitiloihin tehtiin hyttejä niputtajan vaatimaa suurta miehistömäärää varten. Kansirakenteetkin suurenivat ja siirtyivät keulaan päin. Itse niputtaminen oli varsin arkista aherrusta: laiva siirtyi niputuspaikalta toiselle, niputti siellä niin kauan kuin puita riitti ja vaihtoi paikkaa. Kesässä saatiin aikaan noin 5000 nippua. Työväkeä oli 14 miestä ja emäntä.
Vedessä niputus alkoi 60- luvulla käydä kalliiksi, joten Puristaja IV:n työura niputtajana jäi melko lyhyeksi. Se poistettiin käytöstä 1965 ja jäi seisomaan, kunnes Tero Lehto ja Pentti Roitto ostivat sen 11 000 markalla yksityiskäyttöön 1967. Aluksen nimeksi ”karun” Puristaja IV:n tilalle tuli ”Kalle Tihveräinen”, viitaten metsäylioppilaiden taruhahmoon, joka ilmoittautui kaikkiin tentteihin muttei koskaan ilmaantunut paikalle. Kotipaikaksi tuli Lehdon silloisen kotipaikan mukaisesti Lieksan ”satamakaupunki” Mähkö. Käytännössä aluksen tosin yleensä näkee Savonlinnassa. Tihveräinen on säilynyt niputtaja-aikaisessa asussaan, joskin niputuskoneet siitä on poistettu. Aluksen varustamossa on jatkuvuutta riittänyt, joskin Pentti Roiton kuoltua syksyllä 1988 hänen tilalleen omistajaksi tuli – Roiton toiveesta – Pentti Roiton Säätiö. Huvikäytössä alus on liki 45 vuoden aikana ehtinyt koluta suurimman osan Saimaan reiteistä.
Tekniset tiedot
- Aluksen nimi: Kalle Tihveräinen
- Alustyyppi: Alunperin rahtilaiva, sittemmin niputtaja
- Aluksen kotipaikka: Mähkö
- Rakennusvuosi: 1916
- Rak.Telakka: Haapaniemen telakka, Kuopio.
- Entiset nimet: Savo (1916-58), Puristaja IV (1958-67)
- Pituus: 27
- Leveys: 5,06
- Syväys: 1,7
- Nopeus: 7
- Omistaja: Anton Lehto ja Pentti Roiton Säätiö (2014-)
- Aikaisemmat omistajat: H. Saastamoinen (1916-53), Emil Kauhanen (1953-569, Enso Gutzeit Oy (1957-67), Tero Lehto ja Pentti Roitto (1967-88), Tero Lehto ja Pentti Roiton säätiö (1988-2014)
- Laivaan liittyen erityistä:
- Koneen tyyppi: Compound
- Koneen valmistusvuosi: 1920
- Koneen valmistaja: Konetehdas Oy, Savonlinna
- Koneteho: 60ihv
- Koneeseen liittyen erityistä:
- Kattilan tyyppi: Skottilainen tulitorvi/tuliputkikattila
- Kattilan valmistusvuosi: 1930
- Kattilan valmistaja: A. Ahlström Oy
- Polttoaine: Puu
- Tulitorvet (kpl): 1
- Käyttöpaine: 10
- Tulipinta: 26
- Kattilaan liittyen erityistä:
