Tarina
Laatokasta pohjoiseen, Värtsilästä kaakkoon sijaitsee Jänisjärvi, joka ennen sotia kuului Suomeen. Sahateollisuutta siellä harjoitettiin jo 1700- luvulla, Nils Ludvig Arppen Värtsilään 1850- luvun alussa perustaman rautatehtaan myötä alkoi järvellä myös höyrylaivaliikenne. Metsäteollisuuden – erityisesti paperiteollisuuden – kasvu lisäsi tätä vesiliikennettäkin. Matkustajalaivojen lisäksi järvellä oli runsaasti hinaajia, kunkin yhtiön huolehtiessa uitoistaan itse. 1913 perustivat alueen paperitehtaat Lauttausyhdistyksen, johon liittyi myös sahoja. Myöhemmin puuta hankittiin myös Laatokalle. Aluksi uitto tehtiin hevosponttuilla, mutta sittemmin yhdistys hankki hinaajia. Kaksikaan laivaa (”Irma” ja ”Silva”) eivät kuitenkaan ehtineet hoitamaan kaikkia järven hinauksia, ja niin yhdistys päätti 1919 hankkia uuden, voimakkaamman hinaajan. Lehtoniemen konepajalta tilattu ”Otso” – nimen saanut hinaaja valmistui 1920. Se tuli maksamaan 380 000 markkaa.
Otso täytti tarkoituksensa, eikä yhdistyksen enää tarvinnut vuokrata hinaajia eikä turvautua hevosponttuisiin. Yleensä pieni Silva varppasi lautat Pienen Jänisjärven yli ja isommat Irma ja Otso hoitivat lauttojen hinaukset Suurella Jänisjärvellä. Uitto toteutettiin rinkiuittona, mikä isolla selällä tuotti ongelmia. Yhdistyksen laivoissa 1930- luvulla toimineen Arvi Lonkaisen sanoin: ”Jos ol vastatuul, niin ei ainakaan Otsolla uskaltanut pittää täyttä konetehhoo, koska se pakkas puut rinkilautan perrään ja siinä tahto ainakin koivutukit, niitä hinattiin sinne Hämekosken vaneritehtaalle, ne tahto jäähä jälkeen, norpiksi niitä sanottiin”.
Sotavuodet vaikuttivat luonnollisesti alueeseen. Talvisodan jälkeen huomattava osa Lauttausyhdistyksen väylistä jäi Neuvostoliiton puolelle, kuin myös teollisuuslaitokset, jotka uittoa tarvitsivat. Jatkosodan aikana alueet valloitettiin takaisin ja osa tehtaista otettiin jälleen osittaiseen käyttöön. Sodan päättyminen kuitenkin lopetti jälleen Jänisjärven liikenteen. Uittoyhdistyksen laivat olivat tuolloin Värtsilässä ja jäivät Suomen puolelle. Kymin Osakeyhtiö osti niistä kaksi suurinta, Otson ja ”Vedon”, jotka siirrettiin rautateitse Saimaalle. Jälkimmäisestä tuli Halla XIV, Otsosta puolestaan Halla XV.
Uusi omistaja teetti laivalla laajoja korjaus- ja muutostöitä, lisäten siihen myös Kort-tunnelin – ainoana yhtiön laivoista – hinaustehoa parantamaan. Silloin tällöin se hinasi yhtiön vahvempien linjahinaajien tavoin Orraintaipaleeseen, jossa yhtiöllä oli ylivientilaitos. Linjahinaajien (ks. Halla XVII) tuomista lautoista erotettiin Orraintaipaleessa sulfaatti- ja paperipuut. Ne järjestettiin uusiksi lautoiksi, ja Halla XV:n yhtenä tehtävänä oli näiden lauttojen hinaaminen Orraintaipaleesta Mikkeliin, josta ne kuljetettiin edelleen rautateitse yhtiön tehtaille. Jossain vaiheessa se toimi myös vesistön pohjoisosassa, kiskoen mm. Muuruvedeltä ja Maaningasta puutavaraa Heinäveden ja Varkauden reittien kanavien pohjoispäähän.
Kymin osakeyhtiö luopui höyryhinaajien käytöstä 1960- luvun puolivälin paikkeilla. Sen suuresta hinaajalaivastosta on kolme säilynyt höyrykäyttöisinä. Halla IX ja XVII ovat säilyttäneet alkuperäiset nimensä ja lähes entisen asunsa. Halla XV puolestaan myytiin 1969 mikkeliläiselle Olavi Räsänen Oy:lle, joka teki sille perinpohjaisen muodonmuutoksen. Laivan ulkomuoto ja sisutus muuttui hinaajasta matkustajalaivaksi. Ootrattujen hyttien päälle rakennettiin suvikatos ajohytistä perään saakka, jonne rakennettiin lisähytti ja siihen sauna. Laiva maalattiin matkustajalaivalle perinteiseen tapaan valkoiseksi ja sai nimen ”Olli”. Olli on edelleen saman varustajan omistuksessa, seilaten Saimaan vesiä Mikkelistä käsin.
Tekniset tiedot
- Aluksen nimi: Olli
- Alustyyppi: Matkustajalaiva (alun perin hinaaja)
- Aluksen kotipaikka: Mikkeli
- Rakennusvuosi: 1920
- Rak.Telakka: Lehtoniemi & Taipale Fabriker, Joroinen
- Entiset nimet: Otso (1920-47), Halla XV (1947-69)
- Pituus: 19,25
- Leveys: 4,55
- Syväys: 1,8
- Nopeus: 9
- Omistaja: Olavi Räsänen Oy (1969-)
- Aikaisemmat omistajat: Oy Lauttauskalusto, Värtsilä (1920-47), Kymin Osakeyhtiö, Mikkeli (1947-69)
- Laivaan liittyen erityistä:
- Koneen tyyppi: Compound
- Koneen valmistusvuosi: 1920
- Koneen valmistaja: Lehtoniemen Konepaja
- Koneteho: 149 IHV
- Koneeseen liittyen erityistä:
- Kattilan tyyppi: Skottilainen tulitorvi/tuliputkikattila
- Kattilan valmistusvuosi: 1919
- Kattilan valmistaja: Lehtoniemen konepaja ?
- Polttoaine: Polttoöljy
- Tulitorvet (kpl): ?
- Käyttöpaine: 10
- Tulipinta: 58
- Kattilaan liittyen erityistä:
