Tarina
Tarina kertoo että Leppävirralla Unnukalla sijaitsevan Liukonsaaren nuori isäntä Antti Juho Saarela myöhästyi matkustajalaivasta kesällä 1899 ja tästä suuttuneena tilasi Paul Wahlin konepajalta itselleen laivan. Alus, joka sai nimen Unnukka, valmistui keväällä 1900. Koeajossa 25. toukokuuta 1900 alus saavutti 7,7 solmun nopeuden.
50-jalkainen matkustaja-alus oli varustettu salongilla. Kone oli valmistajalleen tyypillinen compound ilman lauhduttajaa ja kattila rapid-tyyppiä.
Unnukka alkoi liikennöidä ensimmäisenä kesänään nimikkojärvensä etelärannalta Saahkarlahdesta Kuopioon ja poikkesi välilaitureissa käväisten muun muassa Paukarlahdessa, joka oli syrjässä suurempien matkustaja-alusten vakioreiteiltä. Seuraavana vuonna reitti kulki Varkaudesta Kuopioon. Sunnuntaisin ajettiin kirkkoväkeä Unnukan rannoilta Leppävirralle, välillä oltiin Kuopion seudulla paikallisliikenteessä. Aluksen päällikkönä toimi Emil Siippainen Unnukan Vuosalon saaresta ja konemestarina hänen veljensä Enok Siippainen.
Saarelan laivanvarustajan ura ei kestänyt kolmea vuotta pitempään. Hän myi laivan Lappeenrantaan A.J. Pastiselle. Alus liikennöi nyt eteläisellä Saimaalla. Pastiselta sen osti puolestaan ristiinalainen kauppias Risto Tikka jo vuonna 1903, ja Unnukka alkoi liikennöidä Mikkelin lähivesillä aina vuoteen 1911, jolloin se siirtyi kuopiolaisen kauppaneuvos Herman Saastamoisen omistukseen. Alus siirrettiin seuraavana vuonna rautateitse Suonenjoen Iisveden satamaan, missä laskettiin vesille. Unnukka muutettiin hinaajaksi Saastamoisen Karttulassa sijainneen Syvänniemen lankarullatehtaan käyttöön ja sai nimen Keihäslahti. Alus liikennöi pääasiassa Iisvedellä ja Nilakalla Saastamoisen tehtaan ja tukkukaupan hinauksissa päällikkönään mm. Topi Björk.
1932 Keihäslahti siirrettiin rautateitse Kuopioon ja laskettiin Kallaveteen. Se toimi mm. Kusti Saastamoisen päällikkyydessä järjestelyhinaajana yhtiön Haapaniemen lankarullatehtaan, Siikaniemen sahan ja Särkilahden vaneritehtaan käytössä sekä raakapuun niputuspaikoilla ja proomuhinaajana aina 1960-luvun loppupuolelle. Harvinaisempi työkomennus tuli 1940-luvun alussa, kun Valamon luostariveljestö osti Saastamoiselta Papinniemen kartanon Heinävedeltä. Keihäslahti veti proomuissa luostarin irtaimiston Kuopiosta nykyiseen Uuteen Valamoon, munkkien vartioidessa kuljetusta.
Alusta kunnostettiin säännöllisesti yhtiön Haapaniemen telakalla. Talvella 1946 se sai lauhduttajan puretusta tervahöyry Koudasta.
Kun alus jäi pois ansioliikenteestä, Saastamoinen lahjoitti sen yhtiön kalastuskerhon käyttöön. Vaarana oli, että romuttaja iskee kyntensä vanhaan laivaan. Kaukana ei ollut höyrykoneen ja kattilan vaihtaminen dieselkoneeseen.
Tehtaiden omistajanvaihdosten myötä Keihäslahti siirtyi Schaumanille ja yhtiöfuusioissa UPM Kymmenelle. Siellä ajelutettiin kesäisin tehtaan vieraita ja osallistuttiin Suomen Höyrypursiseuran regatoihin. Viime vuosikymmenen puolivälissä alus jäi vaille käyttöä, ja se seisoi Savonlinnassa vaneritehtaan rannassa, minne oli paria vuotta aiemmin siirretty Kuopiosta. Kun UPM pisti sen myyntiin, alus siirtyi nykyiselle omistajalleen ja sai takaisin alkuperäisen nimensä.
Tekniset tiedot
- Rakennuspaikka: Paul Wahl & Co, Warkaus
- Rakennusvuosi: 1900
- Pituus: 15,20 m
- Leveys: 3,52 m
- Syväys: 1,40 m
- Koneen tyyppi: Compound-höyrykone
- Koneen teho: 37 ihv
- Omistaja: Risto Parkkola
- Kotisatama: Lappeenranta
Kuvaus
