Tarina
Turun saaristossa sijaitsevassa Nauvossa päätettiin 1911 perustaa höyrylaivayhtiö Ångbåtsaktiebolaget Nagu kunnan heikkoja kulkuyhteyksiä parantamaan ja tilata sille laiva, josta oli tuleva niin ikään ”Nagu” (Nauvon ruotsinkielinen nimi). Idea laivan hankkimisesta ei paikkakunnalla ollut uusi, mutta nyt ryhdyttiin tositoimiin ja alus tilattiin Lehtoniemen konepajalta Joroisista. Erikoisuutena tilauksessa oli mainittu että aluksen lastiruuman tuli soveltua elävien kalojen kuljettamiseen. Laivan piti valmistuman syyskuussa, ja melko hyvin se onnistuikin: Nagu lähti Saimaan kanavan kautta kohti Turkua lokakuun lopussa 1911 ja saapui Turkuun 10. marraskuuta.
Varustamo oli uuteen laivaansa tyytyväinen. Alun perin 20,4 metrinen laiva kulki kymmentä solmua ja sai ottaa 99 matkustajaa. Se oli yksikantinen, ja kannen tasolla perässä oli tupakkasalonki, sen alapuolella rungon peräosassa puolestaan salonki-ravintola. Sisustus oli enemmän käytännönläheistä kuin pröystäilevää. Salongin keulanpuolella sijaitsivat keittiö, wc ja lipputoimisto. Peltiseinillä eristetyn kone- ja kattilahuoneen molemmilla puolilla laivan kylkiä kiersivät pitkittäiset penkit, niistä keulaan päin sijaitsivat ravintoloitsijan ja alipäällystön hytit. Näiden keulanpuolella oli lastiruuma, ja aivan keulapiikissä vielä skanssi neljälle miehistön jäsenelle. Kaikkiaan henkilöstöön kuului päällikön lisäksi viisi miestä.
Laivan reitiksi tuli Turku – Hanka – Seili – Nauvon Kirkonkylä – Rosala – Ytterholma – Kirjala, joskin reitti jonkin verran vaihteli eri viikonpäivinä. Vuonna 1913 se kokeili Nauvoon kulkiessaan uutta Paraisten Norrsundetin reittiä. Vaikka matkustajia olikin kohtuullisesti, joutui velkainen yhtiö 1915 myymään aluksen pakkohuutokaupalla. Ostajaksi tuli Turkulainen Vulcanin konepaja, mutta venäläiset sotilasviranomaiset pakko-ottivat laivan käyttönsä melkein saman tien. Mustarunkoiseksi maalattu laiva sai nimen ”Nyrok” (Sotka), ja alkoi kuljettaa pääasiassa sotilashenkilöstöä saariston linnakkeisiin. Sodan jälkeen alus palasi Vulcanille, joka myi sen 1918 Helsinkiin Norrkulla Ab – nimiselle yhtiölle. Kauppaan kuului aluksen kunnostaminen Vulcanin konepajalla ja pidentäminen 3,8 metrillä. Alukseen tuli myös komentosilta, johon sijoitettiin ruorihytti.
Norrkullaksi nimetty alus saapui Helsinkiin kesällä 1919. Pidennyksen jälkeen alus sai ottaa 130 matkustajaa. Se ryhtyi kulkemaan Helsingistä Hevossalmen ja Jollaksen ja Villingin välisen salmen kautta Lilla Bastön saareen ja edelleen Kamsholmenin ja Röysön kautta Norrkullan täyshoitolan laituriin, josta jatkettiin vielä Sandholmenin ja Kaptensuddenin laitureiden kautta yöpymispaikkaan Sipoon Boxiin. Sieltä lähdettiin aikaisin aamulla takaisin Helsinkiin. Vuonna 1921 perustettiin laivaa varten oma yhtiö, Trafikaktiebolag Sibbo Skärgård. Uuden Porvoontien valmistuminen 1935 aloitti linja-autoliikenteen ja paransi kulkuyhteyksiä Sipooseen, mikä ajoi laivayhtiö lopulta konkurssiin 1938. Ostajaksi löytyi kokenut laivojen välittäjä Viktor Lenkkeri Koivistosta, joka myi sen edelleen Säämingin Saariston Höyrylaiva Oy:lle Savonlinnaan.
Uusi omistaja kunnosti jälleen alusta Savonlinnan konepajalla. Aluksen runko ja hytit kunnostettiin, siihen asennettiin apuhöyrykoneen pyörittämä generaattori ja kattila kunnostettiin ja muutettiin halkolämmitteiseksi. Matkustajamäärää jouduttiin pudottamaan 87 henkeen. ”Saaristo” – nimen saanut alus kulki Savonlinnan saaristossa pysähtyen lukuisiin laitureihin Pietolansaaren ja Savonlinnan välillä. Pietolansaaresta lähdettiin aamuviideltä ja takaisin palattiin seitsemän maissa illalla. Yhteen suuntaan matka kesti noin neljä tuntia. Muiden matkustajien ohella Saaristo kuljetti koululaisia Laukansaaren kansakouluun ja oppikoululaisia Savonlinnaan. Lisäksi kuljetettiin rahtia: maitoa ja eläimiä kaupunkiin, kauppatavaraa ja tarvikkeita saariin. Syksyisin kuskattiin Sääminkiläisten yhteistä puimakonetta saarelta toiselle. Myös postinkuljetus kuului laivan tehtäviin. Vuonna 1952 yhtiö osti Ahlström- yhtiön vanhan tervahöyryn Mira I:n, jonka kone ja kattila siirrettiin Lypsyniemen konepajalla Saaristoon.
Valtion päätettyä ottaa huolehtiakseen Säämingin saaristoliikenteestä 1975 laitettiin ”Saaristo” myyntiin. Sen ostivat savonlinnalainen Kosti Turunen ja helsinkiläinen Erkki Riimala, jotka perustivat sitä varten yhtiön nimeltä Kyrönsalmen Höyrywenhe Osakeyhtiö. Alus sai nimen ”Figaro” ja sillä alettiin tekemään runsaan tunnin mittaisia maisemaristeilyjä. Myöhemmin alukseen tehtiin jälleen muutoksia. Vanha Nagu- laivan aikainen hyttirakennelma sivupeltien sisältä purettiin ja tilasta tehtiin yhtenäinen kahvio, jota myös pidennettiin hieman keulaan päin. Turunen myi yhtiönsä syksyllä 2000 uudelle omistajalle, joka ilmoitti dieselöivänsä Figaron. Tämä ei lopulta kuitenkaan koskaan toteutunut.
Kesä 2004 jäi Figaron viimeiseksi Saimaalla. Uusi omistaja, Lc. Lesa Oy, siirsi aluksen 2005 Helsinkiin, ja antoi sille nimen ”HöyryJuho”. Seuraavana talvena alusta jälleen kunnostettiin, tällä kertaa Isnäsissä. Vuonna 2006 omistajaksi tuli Helsingin Höyrylaivaosakeyhtiö. Aluksen nimi palautettiin Norrkullaksi. Vuodesta 2006 lähtien se on tehnyt Helsingistä käsin tilausristeilyjä, viimeisenä Helsingissä toimineena perinteisenä Saaristoliikenteen matkustajalaivana.
Tekniset tiedot
- Aluksen nimi: Norrkulla
- Alustyyppi: Matkustajalaiva
- Aluksen kotipaikka: Helsinki
- Rakennusvuosi: 1911
- Rak.Telakka: Lehtoniemi & Taipale Fabriker, Varkaus
- Entiset nimet: Nagu (1911-15), Nyrok (1915-18), Norrkulla (1918-38), Saaristo (1938-75), Figaro (1975-2004), HöyryJuho (2004-2006)
- Pituus: 25,19
- Leveys: 4,87
- Syväys: 1,32
- Nopeus: 10
- Omistaja: Helsingin Höyrylaivaosakeyhtiö
- Aikaisemmat omistajat: Ångbåtsaktiebolag Nagu (1911-15), Ab Vulcan, Turku (1915-18), Norrkulla Aktiebolag, Helsinki (1918-21), Trafikaktiebolag Sibbo Skärgård (1921-38), Säämingin Saariston Höyrylaiva Osakeyhtiö (1938-75), Kyrönsalmen Höyrywenhe Oy, Savonlinna (1975-2000), Yksityinen omistaja (2000-2004), Lc. Lesa Oy, Helsinki (2004-06)
- Laivaan liittyen erityistä:
- Koneen tyyppi: Compound
- Koneen valmistusvuosi: 1917
- Koneen valmistaja: A. Ahlström Oy, Varkaus
- Koneteho: 120ihv
- Koneeseen liittyen erityistä:
- Kattilan tyyppi: Skottilainen tulitorvi/tuliputkikattila
- Kattilan valmistusvuosi: 1917
- Kattilan valmistaja: A. Ahlström Oy, Varkaus
- Polttoaine: Öljy
- Tulitorvet (kpl): 1
- Käyttöpaine: 8
- Tulipinta: ?
- Kattilaan liittyen erityistä: