Joroisissa Lehtoniemen konepajalla valmistui 1891 Pielisjärven Höyryvenhe Oy:lle matkustajahöyrylaiva Ilmari. Insinööri G. A. Westerstråhlen suunnittelemaan alukseen mahtui 80 matkustajaa. Malliltaan se oli tasakantinen, ja sen keskiosa oli suojattu yläreunoistaan kaareutuvin peltiseinin. Ajan muodin mukaisesti alus oli maalattu harmahtavaksi. Laivaliikenne menestyi ja osinkoa kyettiin jakamaan keskimäärin 20% voitoista. Jostain syystä joulun alla 1902 suurimmat osakkeenomistajat kuitenkin esittivät laivan myymistä. Mahdollisesti heidän mielessään oli oman aluksen hankinta kannattavalle Pielisen reitille. Varustamo asetettiinkin vuonna 1903 suoritustilaan ja Ilmari myytiin viipurilaiselle liikemiehelle O. W. Lucanderille.
Uusi omistaja muutti Ilmarin saman tien hinaajaksi, sillä Saimaan ja Viipurin lotjalaivastot tarvitsivat kasvavassa määrin hinaajia. Viipuri oli hyvää vauhtia kasvamassa Euroopan suurimmaksi puutavaran vientisatamaksi, jollainen se oli viimeistään kukoistuksensa päivinä 30-luvulla. Vuonna 1909 Lucander myi Ilmarin A. Kilpiälle Taipalsaareen, Lappeenrannan kupeeseen, jossa vaikutti tuolloin useitakin puutavaraliikemiehiä. Kysyntää hinaajille siis oli. Jostain syytä Ilmari merkittiin Helsingin alusrekisteriin, vaikka toimikin eteläisellä Saimaalla. Vuonna 1918 alus siirtyi taipalsaarelaiselle J. W. Wåhrströmille, edelleen Helsingin rekisterissä pysyen. Vuosina 1920-22 hinaajan omisti helsinkiläinen Puutavara Oy Giers, joka oli hankkinut aluksen asiakirjojen mukaan haaksirikkoontuneena. Näistä ajoista tiedetään kuitenkin varsin vähän, koska sisällissodan pyörteissä ei rekisterimerkintöjä juuri tehty, ja sen jälkeiset merkinnät tuhoutuivat Helsingin pommituksissa toisen maailmansodan aikana.
Seuraavaksi Ilmari ilmestyy näkyviin 1928 siirryttyään Turun vesille, jossa uusi omistaja Oy Vienti-Export Ltd vaihdatti siihen uuden kattilan Crichton-Vulcanin telakalla ja antoi sille nimeksi ”Vienti”. Tämän vuonna 1923 rakennetun kattilan myötä tuli alukseen halkojen sijaan polttoaineeksi hiili. Vuonna 1954 Turun kaupunki osti laivan, ja siitä tuli ”Vetäjä V”. Vuonna 1965 aluksen savupiippua lyhennettiin kahdella metrillä, kun se muutettiin hiililämmitteisestä öljylämmitteiseksi. Samalla se sai myös uudet kansirakenteet ja nykyisen ulkonäkönsä. Alus poistettiin käytöstä 1983 ja viimeisen Suomen merenrannikon höyryhinaajan tie näytti johtavan romuttamolle. Onneksi merellistä kulttuuriperintöä vaalivat tahot kiinnittivät huomionsa alusharvinaisuuteen. Sitä säilytettiin Ruissalossa vuoteen 1986 kunnes se luovutettiin Turun maakuntamuseolle joka siirsi sen Suomen Laivateollisuus OY:n telakalle Pansioon. Vuonna 1993 perustettu Vetäjä V:n kannatusyhdistys aloitti aluksen kunnostamisen toimivaksi museolaivaksi. Kunnostukset valmistuivat 1996, ja aluksen kotipaikaksi tuli Aurajoki Forum Marinumin edustalla. Vetäjä V on edelleen toimiva höyryalus ja se on nähty muun muassa Kotkan Meripäivillä.
Tekniset tiedot
- Aluksen nimi: Vetäjä V
- Alustyyppi: Hinaaja
- Aluksen kotipaikka: Turku
- Rakennusvuosi: 1891
- Rak.Telakka: Lehtoniemi & Taipale Fabriker
- Entiset nimet: Ilmari (1891-1925), Vienti (1925-54)
- Pituus: 21,22
- Leveys: 4,93
- Syväys: 2
- Nopeus: 9
- Omistaja: Vetäjä V:n kannatusyhdistys
- Aikaisemmat omistajat: Pielisjärven höyryvene Oy (1891-1903), O. Lukander (1903-09), ? 1909-18), J. Wåhrström, Taipalsaari (1918-20), Puutavara Oy Giers, Helsinki (1920-22), Oy Vienti-Export Ab, Turku (1922-54), Turun Kaupunki (1954-)
- Laivaan liittyen erityistä:
- Koneen tyyppi: Compound
- Koneen valmistusvuosi: 1891
- Koneen valmistaja: Lehtoniemi& Taipale Fabriker
- Koneteho: 143 ihv
- Koneeseen liittyen erityistä:
- Kattilan tyyppi: Skottilainen tulitorvi/tuliputkikattila
- Kattilan valmistusvuosi: 1928
- Kattilan valmistaja: Crichton-Vulcan
- Polttoaine: Öljy
- Tulitorvet (kpl): 1
- Käyttöpaine: 10
- Tulipinta: 53
- Kattilaan liittyen erityistä: Aluksessa on makeavesitankit höyrynkulutukseen