Tarina
Saimaan kanavan aukeaminen 1856 lisäsi tuntuvasti järven vesiliikennettä ja teki tarpeelliseksi väylien turvallisuuden parantamisen. 1857-67 toimi Saimaalla merenmittausretkikunta, jolle valtio oli antanut käyttöön siipiratashöyrylaiva Saiman. 1864-66 painettiin ensimmäiset alueen merikartat. Retkikunnan työtä jatkamaan perustettiin 1868 Saimaan ja Kallaveden luotsipiiri (itsenäistymisen jälkeen Saimaan Luotsipiiri). Sille perustettiin eri puolille vesistöä 9 luotsiasemaa, joilla toimi 18 luotsia. Myöhemmin väylä- ja kartoitustöiden edistyessä luotsiasemia perustettiin lisää. Niistä käsin luotsit hoitivat alueensa väylien perkaamisia, mittaamisia ja merkitsemisiä. Työmaa oli laaja, ja uusien reittien auetessa se laajeni entisestään. Vesiväylien kunnon ja luotsien toiminnan valvominen vaati liikkumista, jota varten tarvittiin myös tarkastusalus. Luotsipiirillä ei aluksi ollut omaa alusta, vaan sen päälliköt vuokrasivat käyttöönsä Lappeenrannan paikallisliikenteen pieniä höyrylaivoja, pidempien virkamatkojen hoituessa reittiliikenteen matkustajalaivoilla. Suomen luotsilaitoksen ensimmäinen luotsilaiva, ”Saima”, korvattiin 1886 vanhalla ”Silmä”-laivalla. 1867 rakennettu 15,4m pitkä höyrykuunari oli kuitenkin jo tuolloin vanha ja rapistunut.
1892 senaatille jättämässään esityksessä luotsitirehtööri Gadd perusteli uuden laivan hankintaa luotsipiirin erityisellä laajuudella ja pitkillä välimatkoilla, todeten piiripäällikön tarkastusmatkan pituuden olleen kaikkiaan 1273 peninkulmaa. Asia etenikin ripeästi ja senaatti myönsi 60 000 markkaa aluksen hankkimiseen joltakin kotimaiselta telakalta. Kilpailun voitti Turkulainen w:m Crichton & Co Ab, jolta alus valmistuikin toukokuussa 1893. A.I. Karttunen kuvaa 1945 ilmestyneessä Saimaan vesistön höyrylaivahistoriikissaan Saimaata seuraavasti: ”Se on siisti laiva, jolla on väljä kävelykansi ja punaisella sametilla verhoiltu salonki. Laivassa on myös hyvänlainen tila keittiölle.” Saimaa olikin myös edustusalus. Esimerkiksi keisari Aleksanteri III oli vieraillut alueella sekä 1887 että 1891, joten Saimaastakin tehtiin tyylikäs ja edustava mahdollisia arvovieraita varten. Sen tiedetäänkin sittemmin kuljettaneen hovin jäseniä Pietarista Kotkaan Langinkosken keisarilliselle kalastusmajalle. Laiva pidettiin aina siistinä, sen messingit kiilsivät ja se oli hyvissä maaleissa.
Ensimmäisenä työtehtävänään se 1893 tutki ja kartoitti Puruveden reitin Savonlinnasta Kerimäelle. Talven 1895 Saimaa vietti Helsingissä telakalla korjattavana. Saimaalle palattuaan se aloitti tarkastusmatkat vieraillen kesällä 1896 kaikilla vesistön luotsiasemilla Ahkionlahtea ja Pielisjärveä lukuun ottamatta. Joensuun eteläpuolella suoritettiin myös pieni väylänmittaus. Aluksen asemapaikkana oli Lappeenranta. Talvisodan alla Saimaa siirrettiin Suomenlahdelle, jossa se toimi sotilaallisissa tehtävissä esikunta-aluksena ja myös mittaustehtävissä suorittaen meriväylien tarkistusharauksia. Vuosina 1941 – 42 Saimaa toimi Viipurin luotsipiirin tarkastusaluksena ja sen asemapaikkana oli Kotka. Tänä aikana se joutui lentopommituksen kohteeksi ja sai reikiä kansirakennelmiinsa pommin sirpaleista. Pommituksen jäljet ovat vieläkin näkyvissä Saimaan historiallisessa salongissa. Alus palautettiin takaisin Saimaan luotsipiiriin marraskuussa 1942.
Saimaalla 1947-52 työskennellyt Aaro Korpelainen kuvaa aluksen tuolloisia töitä seuraavasti: ”Jonkin verran Saimaa teki väyläharauksia, mutta pääasiassa se oli pelkästään tarkastusajjoo tai sellaseks sitä ainakii nimitettiin [- -] Yleensä se oli melkeen sitä lystinajoa. Kerranki, se oli vuonna 1949, tuli pääjohtaja Rahola tarkastusmatkalle, ja ajettiin kaks viikkoa, käytiin myös Pielisellä. Koko ajan herrat istu salongissa ja pelas korttia, ei ne kattonu ees ympärilleen.” Loppukesästä Saimaa pääsi kuitenkin oikeampiinkin töihin, kun alkoi öljykäyttöisten loistojen tankkaaminen ja sytyttäminen. Myöhemmin tuli loistojen muutostöitä kun ne muutettiin asetyleenikäyttöisiksi sekä väylätöitä. Saimaa on ollut koko historiansa ajan myös valtion edustusalus. Moni Suomen presidenteistä on sillä risteillyt, esimerkiksi Urho Kekkonen 1961 ja -67.
Saimaa oli ”päivälaiva” eli sillä oli vain yhden vahdin miehistö: Pursimies, konemestari, kaksi kansimiestä ja emäntä. Luotsipiirin päällikkö tai apupäällikkö oli yleensä mukana laivan päällikkönä, mutta pursimies toimi kipparina. Halostus oli hoidettu jouhevasti: laivalla oli Asemaniemessä oma halkopino, mutta muuten otettiin matkan varrelta, mistä vain pino löytyi. Korpelaisen kertoman mukaan ”se oli sellainen ilmassa oleva sopimus: ensiks selvitettiin kenen pino oli ja sitten kippari mittas paljonko on otettu ja kirjas sen ylös, ja valtio maksoi sitten purjehuskauven jälkeen kullekin firmalle.”
Saimaa on säilynyt näihin päiviin asti miltei alkuperäisessä asussaan. Ainoastaan sen väri on muuttunut mustasta valkoiseksi, ja katettu ohjaushytti on rakennettu 1913. Alun perin ruori sijaitsi kannella suvikatoksen alla, mutta suojattomana tuulelta. Puulämmitteinen höyrykattila vaihdettiin vuonna 1925. Saimaa on edelleen Liikenneviraston omistuksessa, nykyisin edustusaluksena. Aluksen alkuperäinen höyrykone kehittää yli kymmenen solmun matkavauhdin, millä vauhdilla polttopuita kuluu noin kuutiometri tunnissa. Alus on edelleen tarkoitus säilyttää liikenteessä, jolloin se samalla pysyy jatkuvasti hyväkuntoisena ja hoidettuna.
Tekniset tiedot
- Aluksen nimi: Saimaa
- Alustyyppi: tarkastusalus/edustusalus
- Aluksen kotipaikka: Savonlinna
- Rakennusvuosi: 1893
- Rak.Telakka: Crichton Vulcan, Turku
- Entiset nimet: –
- Pituus: 24,7
- Leveys: 5,4
- Syväys: 1,7
- Nopeus: 10
- Omistaja: Liikennevirasto
- Aikaisemmat omistajat: –
- Laivaan liittyen erityistä:
- Koneen tyyppi: Compound
- Koneen valmistusvuosi: 1893
- Koneen valmistaja: Crichton Vulcan, Turku
- Koneteho: 180ihv
- Koneeseen liittyen erityistä:
- Kattilan tyyppi: Skottilainen tulitorvi/tuliputkikattila
- Kattilan valmistusvuosi: 1925
- Kattilan valmistaja: Lypsyniemen Konepaja, Savonlinna
- Polttoaine: Puu
- Tulitorvet (kpl): 2
- Käyttöpaine: 8
- Tulipinta: 60
- Kattilaan liittyen erityistä:
