Tarina
Alus rakennettiin alun perin Viipurissa Gallenin konepajalla Venäjän keisarilliselle laivastolle, jota se palveli Kronstadtin laivastotukikohdassa tykkiveneenä nimellä ”Sankt Peterburg”. Mahtuakseen Nevan siltojen ali alus tehtiin matalaksi: siinä ei ollut kiinteitä reelinkejä, sen kansirakenteet olivat matalat ja masto ja korsteeni voitiin tarvittaessa taittaa. Keula- ja peräkannella oli tykit, ja ruoria sekä kattilaa suojasi vahva panssarilevytys. Aluksen toiminta-alueena oli Nevan lisäksi Itämeri.(ER77)
Vuoden 1917 melskeissä alus päätyi itsenäistyneelle Suomen valtiolle, joka puolestaan myi sen eteenpäin Enso Gutzeit Osakeyhtiölle. Tämä teki siihen laajoja muutostöitä, rakentaen muun muassa kiintoreelingit ja kansirakenteet. Sitten se liitettiin linjahinaajana yhtiön suureen laivastoon ja sai nykyisen nimensä yhtiön entisen metsäpäällikön mukaan.(ER77) Trippelikoneella varustettu Heikki Peuranen oli yhtiön ja samalla koko Saimaan voimakkaimpia hinaajia. Osittain voimakkaan koneensa ja toisaalta hyvien pumppujensa takia Gutzeit käytti Heikki Peurasta myös mielellään erilaisissa pelastustehtävissä, Gutzeit kun nosti omiensa lisäksi tarvittaessa muidenkin laivoja korvausta vastaan. (K2010) Päätehtävänä Peurasella kuitenkin oli tukkilauttojen pitkän matkan linjahinaus.
Gutzeitin laivastopäälliköksi 1921 tullut insinööri Hugo Larsson kuvaili nippujen linjahinausta 1930 seuraavasti: ”Pitkän matkan hinaajalla tulee olla vähintään 250 ind. hevosvoiman kone, sillä silloin se kykenee voittamaan lauttaa hinatessaan verrattain voimakkaatkin tuulet. Tällaisen hinaajan perään voi huoletta asettaa n. 25000 tukkia käsittävän nippulautan ja kestää esim. Joensuusta Rutolan sahalle hinaus noin 8 vuorokautta. Matkaa on tällä välillä lauttareittiä myöten 353 km. Aikaan sisältyy myöskin tyhjänä kulku Rutolasta Joensuuhun, mutta on tällöin oletettu, että tuona 8 vuorokauden aikana hinaus tapahtuu jatkuvasti lukuun ottamatta Laitaatsillassa tapahtuvaa pysähdystä kun lautta siirretään sillan yläpuolisesta vesistöstä alapuoliseen vesistöön. Lautan hinausnopeus on viime vuosina vaihdellut 1633 m ja 2565 m välillä, ollen keskimäärin 2018 m tunnissa. Nämä luvut ovat keskiarvoja 775 lautan hinauksesta ja on hinauksiin tällöin käytetty 14 eri vahvuista hinaajaa, joissa ind. hev. voima on 144-350 välillä. – – Lisäksi on huomattava, että lautan tulee kulkea hinaajasta noin 225 metrin etäisyydellä, jolla matkalla hinaajan potkurivirta ei enää vastusta lautan eteenpäin kulkua. Näin voidaan kuitenkin menetellä vain selkävesillä. Kapeikoissa on välimatkaa tarpeen mukaan lyhennettävä, sillä lautan ohjattavaisuutta on koko ajan pidettävä tarkoin silmällä.”
Kesäkuun puolivälissä 1941 Heikki Peuranen otettiin armeijan käyttöön. Aluksi se huolehti pääosin evakuointikuljetuksista, mutta sodan alettua se eräiden muiden Saimaan hinaajien tavoin komennettiin Vuoksenniskalle eräänlaiseksi valmiusosastoksi. Pääosa ajasta seistiin Niskalammin satamassa, välillä oli erilaisia paikallisajoja. Sodan alkuviikkoina Neuvostoliittolaisten pommitukset olivat alueella kiivaita. Kansimiehenä ollut Ville Suomalainen muistelee: ”Ne pommitti aena. Konneet lensi ja peurasenkin kanteen sinne perälle tuli konekiväärisuihku, niin kyllä maalit lähti”. Loppukesä meni Peuraselta lähinnä armeijan kuljetustehtävissä, mm. eri puolilla tehtäviä linnoitustöitä varten. Heikki Peuranen palasi sota-aikana alkuaikojensa tunnelmiin siinäkin suhteessa, että sen kannelle asennettiin ilmatorjuntatykki.
Sotien jälkeen Heikki Peuranen palasi arkiseen edellä kuvailtuun aherrukseensa nippulauttoja hinaamaan. Se ahersi yhtiön palveluksessa vuoteen 1968, jolloin se myytiin yksityisomistukseen. Pitkien matkojen linjahinaajan tyypilliseen varustukseen kuului aluksen kyljellä hinattu proomu, ”eväskontti”, josta hinaaja sai matkalla tarvitsemansa polttopuut. Heikki Peurasen kyljellä seuraa yhä uskollisesti sen eväskontti ”Enea”, joka on seurannut Peurasta omistajavaihdoksissa. Se tuo laivaan lisätilaa ja onpahan siinä saunakin.
Tekniset tiedot
- Aluksen nimi: Heikki Peuranen
- Alustyyppi: Hinaaja
- Aluksen kotipaikka: Mikkeli
- Rakennusvuosi: 1897
- Rak.Telakka: Gallenin Konepaja, Viipuri
- Entiset nimet: P25
- Pituus: 23,07
- Leveys: 5,23
- Syväys: 2,7
- Nopeus: 11
- Aikaisemmat omistajat: Venäjän Keisarillinen Laivasto, Kronstadt (1897-17), Enso Gutzeit Oy (1917-68), Yksityinen omistaja (1968-2003)
- Laivaan liittyen erityistä:
- Koneen tyyppi: Trippeli
- Koneen valmistusvuosi: 1897
- Koneen valmistaja: Gallenin konepaja
- Koneteho: 310ihv
- Koneeseen liittyen erityistä:
- Kattilan tyyppi: Skottilainen tulitorvi/tuliputkikattila
- Kattilan valmistusvuosi: 1934
- Kattilan valmistaja: Lypsyniemen konepaja, Savonlinna
- Polttoaine: Puu
- Tulitorvet (kpl): 2
- Käyttöpaine: 12
- Tulipinta: 77
- Kattilaan liittyen erityistä:
