Tarina
Höyrylaivaliikenne Sotkamon ja Kajaanin välillä alkoi 1883, kun reitille ilmestyi Kajaanissa piirilääkärinä toimineen Elias Lönnrotin mukaan nimetty höyrylaiva ”Elias”. Tämä kävi kuitenkin pieneksi, ja seuraavalla vuosikymmenellä kajaanilainen kauppias Ivan Sergejeff hankki reitille kilpailemaan oman ”Sotkamo”-laivansa. ”Elias” myytiin sittemmin Kajaani-yhtiölle joka teki siitä varppaajan nimeltä Kajaani III. Kauaa ei Sotkamo saanut reitillä yksin olla, vaan sen kilpailijaksi perustettiin 1908 Sotkamon reitin liikenneosuuskunta, joka tilasi Varkaudesta ”Vuokatti”-aluksen joka sai ottaa sata matkustajaa ja runsaasti rahtiakin. Sergejeff ei lopulta kilpailusta selvinnyt, ja Sotkamo myytiin Oulujärvelle. Liikenneosuuskunta tilasi nyt 1920 uuden laivan, jälleen Ahlströmiltä Varkaudesta. Alus valmistui varsin nopeasti, kuljetettiin osina Kajaaniin ja koottiin Petäisenniskalla liikennöintikuntoon. Nimen ”Vuokatti II” saanut alus valmistui juhannuksen aikoihin 1921 ja aloitti liikenteensä Kajaanista Sotkamoon ja Ontojoelle, eli niin pitkälle kun laivalla kyseisessä vesistössä oli mahdollista päästä.
Vuokatti II:n miehistö koostui Kapteenin ja Konemestarin lisäksi kahdesta lämmittäjästä ja neljästä kansimiehestä. Silloin tällöin vahvuuteen kuului myös kokki, mutta ilmeisesti varsin usein tarjolla oli matkustajille vain kahvia. Muiden ajan matkustajalaivojen tavoin Vuokatti II kuljetti myös rahtia. Kauppatavaroiden lisäksi esimerkiksi maitoa meijereihin ja viljaa myllyihin vietäväksi. ”niitä ei ollut mitään kotitarvemyllyjä eikä muita, niin ne kaikki viljatuotteensa Kajaani myllyssä kuletti jauhattamassa…” muisteli Vuokatti II:ssa kansimiehenä 1926 aloittanut Eetu Polvinen. ”Ja matkustajamäärähän se oli aivan, sitä kun ei ollut minkäänlaisia näitä autoja liikkeessä, – – niin sehän oli issoo. Vallankin sunnuntain aikoihin, niin sitähän oli aivan tungokseen asti.” Laiva pysähtyi reitillään useille välilaitureille, joille kertyi matkustajia jopa yli 10 kilometrinpäästä kyytiä odottamaan. Erityisen paljon väkeä liikkui markkina-aikaan, yleisöennätys taas Kajaanin 1925 maatalousnäyttelyn yhteydessä, jolloin 114 (joidenkin tietojen mukaan 149) rekisteröity alus toi Kajaaniin 253 henkeä. Takaisin tullessa päästi poliisi laivaan vain 113 matkustajaa, joten väki vietiin kahdessa erässä, ensin lyhytmatkalaiset ja sitten pidemmälle menijät.
Monen muun matkustajalaivan tavoin Vuokatti II:n kohtaloksi koitui lopulta tiestön parantuminen, autoistuminen ja rautatieliikenteen kehitys. 1936 pitämässään yhtiökokouksessa osuuskunta valtuutti johtokuntansa myymään Vuokatti II:n, jos siitä saataisiin sopiva hinta. Vuokatti II myytiinkin pian Oulujoen Uittoyhdistykselle, joka siirsi aluksen Oulujärvelle varppaajaksi. Alus nimettiin Oulujärven Koutaniemen mukaan ”Koudaksi”. Matkustajalaivan muuttaminen varppaajaksi vaati kuitenkin paljon muutakin kuin nimenvaihdon. Ostohinta oli 225 000 markkaa, mutta lopulta uusi varppaaja tuli maksamaan uittoyhdistykselle 607 000 markkaa. Muutostöiden osuus oli siis lähes kaksi kolmasosaa. Laivan kone ja kattila säilytettiin, mutta lastiruuman kohdalle perälle rakennettiin vorokki, johon sopi pari kilometriä varppausvaijeria. Keulaan tuli kaksi suurta ankkuria ja kannelle niiden nostamiseksi höyrykäyttöinen ankkuripeli. Näin aluksen paino ja syväys kasvoi, ja sen laitoja korotettiinkin parillakymmenellä sentillä. Luonnollisesti myös hytit rakennettiin uuteen uskoon.
Muutostyöt valmistuivat varsin nopeasti, ja Kouta aloittikin varppaamisen jo 1937. Se oli tynnyrivarppaaja, joiden toimintaperiaatteesta on tarkemmin kerrottu Kajaani I:n kohdalla. Oulujärven höyryvarppaajien joukossa Kouta oli tehokkain. Siinä oli kymmenen hengen miehistö.Varppausnopeus oli noin 2,3 kilometriä tunnissa, joten kiireisen miehen hommaa se ei ollut. Oulujärven aavat selätkin aiheuttivat oman ongelmansa, tuulisella säällä lautat hajoilivat ja karkupuiden jahtaamisessa meni aikaa. Nippu-uittoon siirryttiin Oulujärvellä 1950-luvulla, mutta silloin puhutaan jo diesel-hinaajista. Uittoyhdistys osti ensimmäisen diesel-hinaajansa Oulujärvi I:n 1959. Kouta sinnitteli vielä vuoteen 1966, jonka jälkeen se jäi seisomaan mutta säästettiin jonkinlaiseksi vara-alukseksi. 1974 siitä kiinnostui ja osti eläkkeelle jäänyt yksityishenkilö, joka suunnitteli sen siirtämistä huvialukseksi Päijänteelle. Aluksen koko teki kuitenkin kuljetuksesta ongelmallisen, ja hän päätyi myymään laiva edelleen.
Yhdeksän vuoden seisominen oli luonnollisesti jättänyt laivaan jälkensä, ja uusien omistajien ensimmäiseksi tehtäväksi tuli peruskunnostus, jossa vierähti pari työntäyteistä vuotta. Polttoaine muutettiin kevyelle polttoöljylle. Tämän jälkeen alkoi ulkonäöllinen muutostyö enemmän alkuperäisen matkustajalaiva-asun suuntaan. Vaiheittain toteutettu muodonmuutos tapahtui 10 vuodessa. Yksityiskäytön ohella Kouta tekee myös ansioliikennettä. Sen ympärille perustettiin Oulujärven Höyrylaivamatkat Ay (sittemmin Oy) 1985. Kouta on katsastettu ansioliikenteeseen ja rekisteröity 60 hengelle. 2011 sen omistaja vaihtui, kun Oulujärven Höyrylaivamatkat Oy möi sen Oulujärven Laiva-osakeyhtiölle. Uudella varustamolla se on jatkanut purjehtimistaan Oulujärvellä Kajaanista käsin, jälleen puukäyttöisenä.
- Aluksen nimi: Kouta
- Alustyyppi: Matkustajalaiva/hinaaja
- Aluksen kotipaikka: Kajaani
- Rakennusvuosi: 1920
- Rak.Telakka: A. Ahström Oy, Varkaus
- Entiset nimet: Vuokatti II
- Pituus: 21,86
- Leveys: 5,34
- Syväys: 1,6
- Nopeus: 8
- Omistaja: Oulujärven Laiva Oy
- Aikaisemmat omistajat: Sotkamon reitin Liikenneosuuskunta (1920-36), Oulujoen Uittoyhdistys (1936-74), Yksityisiä omistajia (1974-2011)
- Laivaan liittyen erityistä:
- Koneen tyyppi: Compound
- Koneen valmistusvuosi: 1920
- Koneen valmistaja: A. Ahlström Oy
- Koneteho: 121 ihv
- Koneeseen liittyen erityistä:
- Kattilan tyyppi: Skottilainen tulitorvi/tuliputkikattila
- Kattilan valmistusvuosi: 1921
- Kattilan valmistaja: Varkauden Konepaja
- Polttoaine: Puu
- Tulitorvet (kpl): 1
- Käyttöpaine: 8
- Tulipinta: 50
- Kattilaan liittyen erityistä:
