Tarina
Pallas rakennettiin vuonna 1923 Varkaudessa A. Ahlströmin konepajalla Lojo Kalkverk Ab:lle eli Lohjan Kalkkitehtaalle, jonka omistuksessa se toimi hinaajana Lohjanjärvellä. Se myytiin kuitenkin jo kolme vuotta myöhemmin 1926 350 000 markalla Pohjois-Saimaan laivanvarustaja-yhtiölle (Nord-Saimen Rederieaktiebolag eli NSR). Tämän olivat 1913 perustaneet A. B. W. Gutzeit & Co, Hackman & Co, Enso Träsliperi, Ab. T. & J. Salvesen, Halla Ab ja Ab Tornator hoitamaan osakasyhtiöiden Pohjois- Saimaan lauttausta ja uittoa. Etelässä majaansa pitävien yritysten kun oli helpointa keskittää vesistön kaukaisen pohjoisosan uitot yhdelle toimijalle kuin huolehtia niistä erikseen. Suurimpana osakkaana oli Gutzeit noin 30% osuudellaan, muiden omistaessa 10-18% kukin. Yhtiölle hankittiin aluksi kolme hinaajaa: Pilppa, Karvio ja Poku. Työtä oli kuitenkin kolmelle hinaajalle liikaa, joten Salvesenilta ostettiin 1922 Voima ja Gutzeitilta 1927 Aino, näiden välillä siis Pallas. Laivaston vahvuuteen kuuluivat välillä myös Syväri, Wuotjärvi ja Risto, jotka sittemmin myytiin Savon Uittoyhdistykselle, jolle myös muita yhtiön aluksia oli uittojen salliessa vuokrattu.
NSR teetti alukseen joitakin muutostöitä, kuten kannen korottamisen 40cm vesirajan yläpuolelta ja sen kansirakenteiden uusimisen, ennen kuin se aloitti hinaustehtävänsä Saimaalla. Yhtiön kirjanpidon mukaan Pallas oli 1936 ja -37 yhtiön laivoista eniten liikkeellä ajopäivissä mitaten: 1936 niitä kertyi 204 ja työtunteja 2651, seuraavana vuonna vastaavien lukujen ollessa 211 ja 3526. Töitä riitti, ja vaikkei yhtiön tarkoituksena varsinaisesti ollut tuottaa voittoa vaan yksinkertaisesti kuljettaa osakkaiden puita, osoitti tilinpito kuitenkin jonkinlaista ylijäämää. Yhtiön talous koostui ”kilometrikorvauksista”, joita osakasyhtiöt maksoivat uitettua yksikköä kohden. Pallasta NSR käytti enimmäkseen Heinäveden reitin hinauksissa. Vuonna 1942 NSR kuitenkin purettiin ja sen laivat jaettiin osakasyhtiöiden kesken. Pallas tuli Hackmanin ja Kaukaan yhteisomistukseen, mutta jäi Hackmanilta vuokrattuna Kaukaan käyttöön. Vasta 1949 tehtiin yhtiöiden kesken lopullinen jako, jonka seurauksena Pallas myytiin 1949 Savon Uittoyhdistykselle.
Uittoyhdistyksillä oli Pohjois-Savossa pitkät perinteet. 1900-luvun alussa oli alueella toiminut useitakin pieniä lauttausyhdistyksiä, jotka yhdistettiin 1918 Saimaan Lauttausyhdistykseksi yhteistoiminnan järjestämiseksi yhteisen johdon alle. Koko Vuoksen vesistön Savonlinnasta pohjoiseen käsittänyt yhdistys kuitenkin paisui, ja 1930 se päätettiin jakaa kahteen osaan Pohjois-Karjalan ja Savon Uittoyhdistyksiksi. Aloittaessaan toimintansa 1931 Savon Uittoyhdistyksellä oli kolme moottorihinaajaa eikä lainkaan höyrylaivoja, joten sen oli vuokrattava kalustoa. Tilanne parani 1940-luvun lopulla: vuonna 1950 yhtiöllä oli jo 16 omaa laivaa, vasta hankittu Pallas yhtenä näistä. Samana vuonna Pallakseen tehtiin uudet, teräksiset kansirakenteet, jotka siinä edelleen ovat.
Suurimmat uittajat yhdistyksessä olivat Enso- Gutzeit Oy ja A. Ahlström Oy. Pallas toimi lähinnä nippulauttojen hinaajana 60 km pitkällä Heinäveden reitillä Leppävirta – Vaaluniemi.Yleensä se toimi Kermajärvellä tuoden kuorman Vihovuonteeseen asti, josta ”Pilppa” vei kuorman eteenpäin Vaaluniemeen, jossa uittoyhdistyksen vastuualue loppui, mutta toisinaan se vei Vaaluniemeen asti. Uittoyhdistyksen laivoissa ei ollut radioita, vaan viestit kipparille tulivat kanavamiesten välittämänä. Sillä ei myöskään ollut vierellään konttia, vaan polttopuut kasattiin halkopoksien lisäksi kannelle. Halostamassa pitikin käydä usein. Uittoyhdistys oli aloittanut moottorihinaajilla, ja se alkoi luopua höyrylaivoista jo 50- luvulla. 1956 se hankki 2 Dieselhinaajaa, 1959 kaksi lisää. 1961-63 uusittiin sitten lähes koko kalusto, kolmessa vuodessa hankittiin peräti 13 moottorihinaajaa. Pallaksen osalta hinaustehtävät loppuivat lopulta 1967, jonka jälkeen alus myytiin 1970 yksityisomistukseen.
Vuonna 1971 Pallakseen asennettiin öljypoltin halkolämmityksen tilalle. Siihen rakennettiin myös peräsalonki ja suvikatos, joilla tavoiteltiin 1930-luvun yksikantisten matkustajalaivojen ulkonäköä. Halkobokseihin rakennettiin myöhemmin öljytankit. Vuoden 1976 jälkeen alus kuitenkin jäi vähälle käytölle ja seisomaan ensin Leppävirran, sitten Suvasveden rannalle, kunnes kunnostettiin takaisin ajoon 1989-1990. Sen jälkeen Pallas onkin liikkunut eri puolilla Saimaata, kotisatamanaan Jänissalo.
Tekniset tiedot
- Aluksen nimi: Pallas
- Alustyyppi: Yksikantinen matkustaja-alus, alun perin hinaaja
- Aluksen kotipaikka: Kuopio
- Rakennusvuosi: 1923
- Rak.Telakka: A. Ahlström Oy, Varkaus
- Entiset nimet: –
- Pituus: 18,3
- Leveys: 4,75
- Syväys: 1,8
- Nopeus: 9
- Aikaisemmat omistajat: Ab Lojo Kalkverk (1923-26), Nord- Saimen Rederi Ab (NSR) 1926-42, Kaukas Oy/ Hackman (1942-49), Savon Uittoyhdistys (1949-70), Yksityiset omistajat (1970-2006)
- Laivaan liittyen erityistä:
- Koneen tyyppi: Compound
- Koneen valmistusvuosi: 1920
- Koneen valmistaja: A. Ahlström Oy
- Koneteho: 124 ihv
- Koneeseen liittyen erityistä:
- Kattilan tyyppi: Skottilainen tulitorvi/tuliputkikattila
- Kattilan valmistusvuosi: 1922
- Kattilan valmistaja: A. Ahlström Oy
- Polttoaine: Öljy
- Tulitorvet (kpl): 1
- Käyttöpaine: 10
- Tulipinta: 50
- Kattilaan liittyen erityistä:
