Tarina
Oy Neptun Ab niminen teollisuuden puunhankintayhtiö tilasi 1890 Tampereen konepajalta 21-metrisen hinaajan, joka sai nimen ”Neptun II”. Sen oli suunnitellut laivanrakennusinsinööri Richard Munsterhjelm, rakennusmestarina toimi O. Åsberg. Siihen ei tehty uutta höyrykonetta, vaan siihen sijoitettiin konepajan varastossa ollut Helsingin teollisuusnäyttelyyn 1876 valmistettu ja siellä palkittu näyttelykone. Se oli vanhan mallinen kaksoiskone, joka oli höyrynkulutukseltaan uudempia compound-koneita epätaloudellisempi, mutta voimakas: Neptun II:ta pidettiin aikansa nopeimpana laivana Näsijärvellä, 100 ihv:n koneen kuljettaessa sulavarunkoista laivaa 162 virstan (17,6km) tuntinopeudella.
Neptun- yhtiö huolehti lähinnä pääomistajansa Frenckellin paperitehtaan halkojen ja paperipuun hankinnoista ja kuljetuksista. Neptun II oli pääasiassa proomuhinaaja. Kun yhtiön vanha laiva Neptun romutettiin, jäi Neptun II:n nimestä järjestysnumero pois. Vuonna 1916 laivan osti Metsähallitus, joka antoi sille nimen Aure. Vuonna 1920 se korotettiin kannelliseksi ja kaksikerroksiseksi. Kun valtio sitten 1926 teetti uuden Aure- Laivan, myytiin vanha tehtailija Elis Lahtiselle Visuvedeltä. Laivan vanha kattila ja kone korvattiin keväällä 1927 Lahtisen suuresta puurunkoisesta Visuvesi I- hinaajasta otetulla koneistolla, ja aluksen nimeksi tuli nyt ”Visuvesi”. Lahtisen liiketoiminnan laajentuessa perustettiin 1943 virallisesti Visuvesi Oy. 1950-luvulla alkoivat autokuljetukset tulla vesikuljetusten kanssa kilpailukykyisiksi, ja lopulta Visuvesi-laivakin jäi 1958 konepajan rantaan seisomaan. Loppiaisyönä 1960 se upposi omia aikojaan talvehtiessaan 9m syvyyteen. Tämä oli toisaalta myös onni, sillä pohjassa se pelastui romuttajalta.
Visuveden uusi elämä alkoi, kun muutama Tampellan kattilapuolen ylikonemestari haaveili oman höyrylaivan saamisesta harrastuskäyttöön. Koska sellaista ei tahtonut löytyä, soitti heistä Sauli Korhonen kesäkuussa 1978 tunnetulle Näsijärven höyrylaivahistorian tuntijalle Juhani Valannolle neuvoa kysyen. Valanto totesi molempien pinnalla olevien höyrylaivojen (Aure ja Näsijärvi II) olevan varattuja mutta tietävänsä yhden neuvon, jonka kertoisi, jos pääsisi porukkaan mukaan. Näin sovittiin ja Valanto kertoi porukalle Visuveden tarinan ja olinpaikan. Sovittuaan Visuvesi Oy:n kanssa omistusoikeuden siirtymisestä ja saatuaan luvan laivan nostoon alkoivat valmistelutyöt.
Itse nosto osoittautui lopulta hankalaksi. Talkooväkeä oli esimerkiksi Tampereen Urheilusukeltajista ja Visuveden VPK:sta. Käytössä oli vanhoja ja hauraita paineilmapusseja, jotka hajoilivat herkästi, mutta lopulta laiva saatiin niiden avulla siirrettyä upoksissa läheisen Aimon sahan rantaan lopullista nostoa varten. Se aiottiin tehdä paineilmavinttureilla kahden proomun välissä, mutta niiden tehon riittämättömyyden takia jouduttiin vielä turvautumaan vanhaan pussikonstiinkin ennen kuin alus lopulta oli pysyvästi pinnalla. Se hinattiin ensin Ylöjärvelle Pimeesalmen telakan rantaan, jossa kunnostustöitä tehtiin pari vuotta. Ongelmana oli pitkä välimatka Tampereelle, mikä ongelma kuitenkin helpotti kun Tampella OY antoi nostaa laivan Myllysaaren turbiinikoelaboratorion viereen, kivenheiton päähän alkuperäisestä rakennuspaikastaan, jossa siitä purettiin kaikki käyttökelvoton romu ja runko kunnostettiin. Syksyllä 1980 se laskettiin jälleen vesille ja hinattiin jälleen Pimeesalmen telakan laituriin.
18 vuotta upoksissa oli tehnyt luonnollisesti laivalle hallaa. Kun sen vanha höyrykone oli kunnostuskelvottomaksi syöpynyt, täytyi etsiä uusi. Koska yhtäkään Tampellan valmistaman laivan konetta ei käyttökelpoisena löytynyt, oli tyydyttävä vieraaseen koneeseen, jollainen löytyikin hyvällä tuurilla Ruotsista, jossa Tampellan miehet olivat asentamassa höyrykattilaa eräälle paperitehtaalle. Niin ikään Visuveden vanha, vuodelta 1890 periytyvä kattila, oli vaihdettava. Kattila oli ollut huonossa kunnossa jo ennen uppoamistaan, ja ollut sen jälkeen veden alla 18 vuotta. Käytyään läpi eri rakennusliikkeitä löytyi sopiva kattila Seestien rakennusliikkeeltä Kangasalalta. Kattila oli rakennettu Väinölän konepajalla Jyväskylässä 1937 Kymin Uittoyhdistykselle varakattilaksi ja sijoitettu 1939 Jaalan vesillä kulkeneeseen ”Iitinvirta” hinaajaan. Kattila oli poistettu laivasta 1960- luvun alussa, mutta ollut sen jälkeen vain yhden talven rakennustyömaakäytössä. Kone ja kattila asennettiin laivaan Pimeesalmessa, jossa myös oli tehty metallityöt. Seuraavaksi alus hinattiin 1987 Tampereelle Santalahden uuteen venesatamaan, jossa vielä riitti töitä moneksi kesäksi, ennen kuin laiva oli riittävän valmis Tarjanteen, Näsijärvi II:n ja Auren seuraksi perinteikkääseen Mustanlahden satamaan. Visuveden uuden elämän neitsytmatka tehtiin kaksikymmentä vuotta pinnalle noston jälkeen 1998. Kuitenkin vasta keulan makuutilojen valmistuminen 2008 teki mahdolliseksi pidemmät matkat, tarjoten vuoteet 10 hengelle. Visuvesi liikkuu Näsijärven maisemissa ainoana säilyneenä muistona 1800-luvun tamperelaisesta laivanrakennustaidosta.
Tekniset tiedot
- Aluksen nimi: Visuvesi
- Alustyyppi: Hinaaja
- Aluksen kotipaikka: Tampere
- Rakennusvuosi: 1890
- Rak.Telakka: Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy/ Tampereen konepaja
- Entiset nimet: Neptun II (1890-1916), Aure (1916-26)
- Pituus: 20,75
- Leveys: 4,33
- Syväys: 2,1
- Nopeus: 8
- Aikaisemmat omistajat: Oy Neptun, Tampere (1890-1916), Metsähallitus (1916-26), Visuvesi Oy (1926-78), Yksityisiä omistajia (1978-2005)
- Laivaan liittyen erityistä:
- Koneen tyyppi: Compound
- Koneen valmistusvuosi: 1927
- Koneen valmistaja: Jerfeds Mekaniska Verkstad, Örnsköldsvik, Ruotsi.
- Koneteho: 60ihv
- Koneeseen liittyen erityistä: Vasenkätinen
- Kattilan tyyppi: Skottilainen tulitorvi/tuliputkikattila
- Kattilan valmistusvuosi: 1937
- Kattilan valmistaja: Väinölän Konepaja, Jyväskylä
- Polttoaine: Puu
- Tulitorvet (kpl): 1
- Käyttöpaine: 9
- Tulipinta: 28
- Kattilaan liittyen erityistä:
