Tarina
Warkaus VII rakennettiin A. Ahlström- yhtiön käyttöön hinaajaksi sen omalla telakalla Varkaudessa vuonna 1913. Telakka oli siirtynyt yhtiölle sen ostettua Paul Wahl- yhtiön 1909 (ks. Warkaus). Aluksen suunnitteli noin kolmanneksen telakan rakentamista aluksista suunnitellut maineikas laivojen yleiskonstruktööri Johan Valpas Pulliainen.
Toisen maailmansodan jälkeen Warkaus VII oli yksi miinanraivaukseen Suomenlahdelle pakko-otetuista sisävesihinaajista. Siihen asennettiin 20mm Madsen IT-tykki, ja sillä palveli seitsenhenkisen miehistön lisäksi kaksi aliupseeria. Vuonna 1946 alus kärsi pahoja vaurioita Porkkalan sululla raivauskalustoa nostettaessa miinan räjähdettyä sen perän puolella. Alus pääsi kuitenkin korjattavaksi ja korjauksien jälkeen se jatkoi raivaustöitään: kaikkiaan se tuhosi purjehduskauden 1946 aikana 47 miinaa. Omistajalleen Ahlström- yhtiölle se palautettiin seuraavana kesänä.
Miinanraivaustöiden jälkeen tehtiin aluksella suuria kunnostuksia. Se sai muun muassa uudet kansirakenteet, jotka oli suunnitellut Pirtinniemen konepajan piirustuskonttorissa työskennellyt itävaltalaissyntyinen teknikko Franz Leimgruber. Tuossa asussa se on edelleen. Normaalin puutavaran hinauksen lisäksi oli uudistuneen laivan ohjelmassa Ahlströmin telakan rakentamien sotakorvauslaivojen hinaamista Lappeenrantaan, josta ne kuljetettiin edelleen kiskoja pitkin merenrantaan lopullista varustamista varten. Pääasiassa hinattiin kuitenkin puutavaraa enimmäkseen Varkauden pohjoispuolelta Suovulta ja Kallinsalosta, toisinaan etelästäkin, kuten Puumalasta tai Ristiinasta ja kesällä 1950 Puruvedeltä. Yleisesti ottaen Warkaus VII oli kuitenkin vesistön pohjoisosan laivoja.
50-luvun kuluessa yhä useampi Ahlströmin laiva jäi lopullisesti seisomaan. Warkaus VII:n osalta työt jatkuivat kuitenkin vuoteen 1968 asti. Kaikki muut yhtiön laiva myytiin, paitsi Warkaus VII, joka siirtyi toimintaansa lopettelevalta Ahlströmin liikenneosastolta Varkauden tehtaan Museon kirjoihin museolaivaksi. Se seisoi vanhassa laiturissaan Pirtinniemessä ja alkoi käytön puutteessa hitaasti rapistua. 1974 Pertti Virtanen vieraili museolla etsien konepajan ja museon arkistoista tietoja omistamastaan Uurastajasta. Samalla hän totesi museonjohtaja Tapio Kautovaaralle ja paikalla olleelle Warkauden lehden toimittajalle, Että Warkaus VII:stä saisi toimivan edustuslaivan, jolla firman kelpaisi ajeluttaa vieraitaan. Tämän ajatuksen kannattajia oli Ahlströmilläkin, erityisesti metsänhoitaja Juhani Laitinen. Niinpä aluksen kunnostustyöt alkoivat kevällä 1979, kun hankkeelle oli saatu yhtiön pääjohtajan, vuorineuvos Lars Mikanderin siunaus.
Aluksen pohja kunnostettiin ensin Savonlinnassa Rauma-Repolan pääskyniemen telakalla, minkä jälkeen se hinattiin takaisin Varkauteen, jossa sen kattila ja kone kunnostettiin konepajassa. Loppukesästä 1980 alus saatiin jälleen liikenteeseen ja siitä tuli yhtiön metsäosaston hallinnoima edustuslaiva, joka oli alusta lähtien ahkerassa käytössä. Käytössä se on pysynytkin, ollen ajossa risteilyliikenteessä pääosin Varkauden lähivesillä. Sen kyljessä on nykyisin lisätilaa tuomassa 1937 Laitaatsillassa Enso Gutzeit yhtiölle rakennettu proomu ”Eija”. Warkaus VII:ssä on 60 matkustajapaikkaa, minkä lisäksi Eijassa on sauna ja 30 hengen salonki.
Tekniset tiedot
- Aluksen nimi: Warkaus VII
- Alustyyppi: Hinaaja
- Aluksen kotipaikka: Varkaus
- Rakennusvuosi: 1913
- Rak.Telakka: A. Ahlström Oy Varkauden konepaja
- Entiset nimet: –
- Pituus: 21,25
- Leveys: 4,84
- Syväys: 2,1
- Nopeus:
- Omistaja: Warkaus Works Oy, hallinnoi Foster Wheeler Energia Oy
- Aikaisemmat omistajat: A. Ahlström Oy
- Laivaan liittyen erityistä:
- Koneen tyyppi: Compound
- Koneen valmistusvuosi: 1913
- Koneen valmistaja: A. Ahlström Oy
- Koneteho: 180ihv
- Koneeseen liittyen erityistä:
- Kattilan tyyppi: Morris tulitorvikattila
- Kattilan valmistusvuosi: 1913
- Kattilan valmistaja: A. Ahlström Oy
- Polttoaine: Puu
- Tulitorvet (kpl): 2
- Käyttöpaine: 10
- Tulipinta: 65
- Kattilaan liittyen erityistä:
