Tarina
Höyrylaivaliikenne alkoi Keiteleen järvellä varsin myöhään, vasta 1878. Suurempaa teollisuutta ei ollut, ja laivaliikenteen aloittaminen tuli ajankohtaiseksi vasta Kotkan suurten sahojen ulottaessa uittotoimintansa Keiteleelle. Tuolloinkin kukin yhtiö hoiti oman uittonsa Keiteleen yli hevosponttuilla. Uittopäällikkö William Ruuthin olikin helppo vakuuttaa yhtiöt laivojen tarpeellisuudesta ja sopia näiden kanssa siitä että Ruth ja Äänekoskelainen Kalle Piilonen saisivat ne huolehtiakseen. Sopimus tehtiin 1877 ja sen mukaisesti Ruth toi Keiteleelle ostamansa ”Eno” nimisen varppaajan, Piilosen puolestaan teettäessä Wahlin konepajalta varppaajansa, jolle antoi nimeksi Keitele. Kumpikin aloitti liikenteensä 1878, jälkimmäisen hoitaessa alusta asti myös matkustajaliikennettä. Se ajoi viikonloppuisin Äänekoskelta Sumiaisten kautta Viitasaarelle ja takaisin. Vuodesta 1883 alkaen alkoi se tekemään viikonlopun vuoron lisäksi vuoron myös torstaisin. Piilonen oli paitsi varakas tilallinen, myös sahanomistaja, joka oli perustanut 1880-luvun alussa Äänekoskelle höyrysahan, jonka tarpeisiin Keitele myös hinasi tukkeja.
Ensimmäiset 8 vuotta – sopimuksen mukaan – alukset ajelivat järvellä kahdestaan. Sopimuksen umpeuduttua tukkien omistajat hankkivat oman laivansa eivätkä enää uusineet sopimustaan Ruuthin kanssa. ”Keitele” sen sijaan jatkoi vuoteen 1899, jolloin Piilonen myi sen Äänekoski- yhtiölle. Keiteleen lisäksi kauppaan kuului proomu, neljä tavaramakasiinia ja kuusi laivalaituria rantoineen. Tuohon aikaanhan matkustajalaivayhtiön piti itse rakentaa tarvitsemansa laiturit. Omistajavaihdoksesta huolimatta Keitele jatkoi matkustajalaivavuorojaan vielä kymmenen vuoden ajan, vaikka reitillä kulki kaksi varsinaistakin matkustajalaivaa. Vasta suurikokoisen matkustajalaiva Ylä-Keiteleen ilmestyminen reitille 1907 sai Keiteleen tyytymään pelkkään varppaukseen. Vuonna 1910 Keitele sai uuden koneen ja kattilan.
Keiteleen varhaishistoriaan mahtuu erilaisia pienempiä turmia, kuten proomujen uppoamisia ja karilleajoja, mitkä tosin olivat melko tavallisia muillekin hinaajille. Vuonna 1912 meinasi käydä pahemmin: kovassa myrskyssä ja huonon näkyvyyden vallitessa alus ajoi täydellä vauhdilla karille ja upposi. Henkilövahingoilta kuitenkin vältyttiin, ja alus nostettiin heti myrskyn laannuttua. Keitele hinasi pääasiassa halko- ja paperipuulastissa olevia lotjia Äänekoskelle. Uittoyhdistys hoiti suurimman osan Äänekosken tehtaiden tukkien hinauksista, joskin ajoittain Keitelekin osallistui niihin. Äänekosken tehtaat siirtyivät Värtsilä-yhtymän omistukseen 1941. Vuonna 1946 iäkästä ja huonoon kuntoon mennyttä alusta täytyi kunnostaa, ja samalla päätettiin muuttaa sen nimeä. Yhtiöllä oli jo kolme muutakin hinaajaa, joille oli annettu nimi ”Äänekoski”, ja Keitele liitettiin nyt samaan sarjaan nimellä ”Äänekoski I”. Vuonna 1953 omistajaksi tuli Metsäliiton Selluloosa Oy.
Aluksen päivät ammattiliikenteessä loppuivat kesään 1965, jonka jälkeen se myytiin yksityiskäyttöön vuonna 1967. Ensimmäinen omistaja antoi sille nimeksi ”Tiira” ja muutti sen öljylämmitteiseksi. Ostaessaan aluksen 1970-luvulla uusi omistaja palautti sen halkolämmitteiseksi. Alus kunnostettiin muutenkin mahdollisimman paljon entiselleen ja sai takaisin alkuperäisen nimensä Keitele. Jonkin aikaa se tosin oli nimellä Keitele I, koska järvellä oli jo Keitele- niminen luotsialus. Keitele on edelleen kulussa höyrylaivana nimikkojärvellään, yhtenä Suomen vanhimmista höyrylaivoista.
Tekniset tiedot
Aluksen nimi: Keitele
Alustyyppi: Matkustajalaiva, hinaaja. varppaaja
Aluksen kotipaikka: Suolahti
Rakennusvuosi: 1878
Rak.Telakka: Paul Wahl & Co, Varkaus
Entiset nimet: Keitele (1878-1946), Äänekoski I (1946-65), Tiira, Keitele I
Pituus: 21,01
Leveys: 3,68
Syväys: 2
Nopeus: 10,5
Aikaisemmat omistajat: Kalle Piilonen (1878-1899), Äänekosken tehtaat (1899-1967) Yksityinen omistaja (1967?-2006)
Laivaan liittyen erityistä: Alus on alun perin suunniteltu siipiratasalukseksi, mutta rakennettiin kuitenkin lopulta potkurialukseksi. Toiminut sekä matkustaja-aluksena, hinaajana, varppaajana että ”herrojen metsästysaluksena”.
Koneen tyyppi: Compound
Koneen valmistusvuosi: 1910
Koneen valmistaja: Paul Wahl& Co, Varkaus
Koneteho: 95 ihv
Koneeseen liittyen erityistä: Kone asennettu 1910, jolloin alus muutettiin varppaajasta hinaajaksi
Kattilan tyyppi: Skottilaistyyppinen tulitorvi/tuliputkikattila
Kattilan valmistusvuosi: 1910
Kattilan valmistaja: Paul Wahl & Co, Varkaus
Polttoaine: Puu
Tulitorvet (kpl): 1
Käyttöpaine: 9
Tulipinta: 35
Kattilaan liittyen erityistä:
