Tarina
Joensuulaiset liikemiehet ja sahanomistajat Simo Parviainen ja Antti Mustonen tilasivat 1870 Paul Wahl & Co:n telakalta Varkaudesta tukkilauttojen sekä proomujen vetäjäksi höyryhinaaja Ahkeran. Myöhemmin alus siirtyi kokonaan Mustosen omistukseen, kuten myös monet sahalaitokset. Aluksen päätehtäväksi tuli lautatavaralotjien hinaus Mustosen sahoilta Utrasta ja Puhoksesta Saimaan kanavan kautta Viipuriin. Paluurahtina tuotiin monenlaista tavaraa Mustosen kauppahuoneelle. Hinausmatkat saattoivat toisinaan ulottua Pietariin saakka.
Vaatimattomasta alusta valtavan omaisuuden koonneen ja kauppaneuvoksen arvon saaneen Mustosen kuoleman jälkeen hänen jättimäiseksi paisunut omaisuutensa hajosi eri tahoille. Sahoja, metsää ja irtaimistoa – mukana myös Ahkera – siirtyi 1881 englantilaisen Egerton Hubbard&Co:n Pietarissa sijaitsevalle Haaraliikkeelle. Kovin hyvin eivät Hubbardin liiketoimet kuitenkaan sujuneet: kilpailijoiden kanssa oli kiistaa Pielisjoen uitoista, ja lama vähensi puutavaran kysyntää, minkä vuoksi laivat joutuivat usein seisomaan. Hubbardin alaisuudessa Ahkera jatkoi pitkälle jo Mustosen ajoista tutuissa tehtävissään. Aluksen alkuperäinen kone oli varsin heikko, 35hv, joten se kykeni hitaasti vetämään 3-4 lotjaa. Kovin montaa matkaa se ei kesässä ehtinytkään tehdä. Arkisen aherruksen keskellä nousee esiin yksi tapahtuma, jota Ahkera pääsi todistamaan. 13.9.1898 Puumalan Parkonsaaren loiston lähellä höyrylaiva Ilmari ajoi matkustajalaiva Salaman (linkki) kylkeen ja upotti tämän. Lähistöllä ollut Ahkera irroitti kuormansa ja riensi onnettomuuspaikalle pelastamaan ne matkustajat joita ei veneisiin ollut saatu.
Vuonna 1899 Hubbard muutettiin suomalaiseksi yhtiöksi nimeltään Ab Utra Wood Ltd. Vuonna 1900 Ahkeraa kunnostettiin Paul Wahlin telakalla, jossa siihen asennettiin siinä yhä olevat kattila ja suuri compound- höyrykone. Myös kansirakenteet uudistettiin, niihin tuli ajohytti ja sen taakse hieman matalammat messi ja kapyysi. Näinä aikoina alkoi sahateollisuuden kurssi vihdoin taittua parempaan, mutta pian alkoi tilanne Suomessa muuttua poliittisesti epävarmaksi, mikä teki erityisesti ulkomaiset sijoittajat varovaiseksi. Lisäksi Utran laitokset eivät olleet tuottaneet brittiläisille toivotusti. Niinpä Gutzeitin tiedustellessa fuusiomahdollisuudesta – jossa jopa koko Gutzeit- yhtiö olisi siirtynyt Hubbardille, tämä tarjosikin Gutzeitille ostettavaksi Utra Woodia.
Norjasta ottamansa lainan turvin tämä tarttuikin tarjoukseen, ja Utra Wood siirtyi Gutzeitin omistukseen 1902. Kauppakirjan mukaisesti siirtyivät myös Utra Woodin laivat Sukkela (joka pian vaihdettiin lappeenrantalaisen Cederhvarfin ”Selmaan”), Toimi ja Ahkera Gutzeitin kasvavaan laivastoon. Samalla Ahkeran tehtävät muuttuivat: se asetettiin nippulauttojen linjahinaukseen Kuopion ja Joensuun suunnilta Rutolan ylivientilaitokselle. Gutzeit ei nähnyt järkeväksi sahaustoiminnan jatkamista Utrassa, vaan pidettiin edullisempana uittaa raakapuu Saimaan, Rutolan ylivientilaitoksen, väliväylän ja Kymijoen kautta Kotkan sahoille. Nippulauttojen lisäksi Ahkera hinasi silloin tällöin myös lotjilla haketta sellutehtaille. Aika ajoin se työskenteli myös Kotkan vesillä.
1920- luku toi tullessaan Ahkeralle uuden muodonmuutoksen. Puurakenteet pitää aika ajoin uusia, mihin kyllästyttiin lopullisesti. Ahkera saikin ilmeisesti Lypsyniemen telakalla teräksiset kannet ja kansirakenteet, joihin nyt kuului myös yläkansi komentosiltoineen, ruori- ja kapteenin hytteineen. Toisen maailmansodan jälkeen katkesi yhteys Saimaalta kanavan kautta merelle. Rautateitse kuljetettiin kuitenkin sotakorvauslaivoja sekä miinanraivaukseen määrättyjä sisävesilaivoja. Joukon mukana meni Ahkerakin satamahinaajaksi Kotkaan. Avustaessaan valtamerilaivaa hirtti kuitenkin hinausköysi kiinni ja Ahkera upposi, minkä jälkeen se kiidätettiin samaa tietä takaisin Saimaalle. Sitä pidettiin liian horjakkana satamahinaajaksi. Ahkera jatkoikin nippulauttojen hinaajana yleensä Savonlinnan ja Vuoksenniskan välillä, kunnes poistettiin liikenteestä 1958. Useimmat Gutzeitin laivoista joko myytiin, dieselöitiin tai romutettiin. Ahkera, joka oli yhtiön laivoista vanhin, päätettiin kuitenkin kunnostaa museolaivaksi. Näin kävi, ja 1971 alus nostettiin jalustalle Laitaatsillan telakan edustalle, kunnes luovutettiin Savonlinnan maakuntamuseolle uivaksi museolaivaksi vuonna 2002. Seuraavan vuosikymmenen Ahkera vietti Riihisaaren museolaiturissa. Vuonna 2013 sen omistus siirrettiin kannatusyhdistykselle, joka siirsi sen kunnostettavaksi ajokuntoon Kanavansuun telakalle Lappeenrantaan. Aluksen kotisatamana pysyy Riihisaari.
Tekniset tiedot
- Aluksen nimi: Ahkera
- Alustyyppi: Hinaaja
- Aluksen kotipaikka: Savonlinna
- Rakennusvuosi: 1870
- Rak.Telakka: Paul Wahl & Co, Varkaus
- Entiset nimet: –
- Pituus: 23,1
- Leveys: 4,62
- Syväys: 2,7
- Nopeus: 11,2
- Aikaisemmat omistajat: A. J. Mustonen, Joensuu (1870-81), Egerton Hubbard & Co, Joensuu (1881-99), A. B. Utra Wood Ltd, Joensuu (1899-1902), Enso Gutzeit Oy, Savonlinna (1902-2002), Savonlinnan maakuntamuseo (2002-2013)
- Laivaan liittyen erityistä: Suomen vanhin höyryalus
- Koneen tyyppi: Compound
- Koneen valmistusvuosi: 1900
- Koneen valmistaja: Paul Wahl & Co
- Koneteho: 205 ihv
- Koneeseen liittyen erityistä:
- Kattilan tyyppi: Skottilainen tulitorvi/tuliputkikattila
- Kattilan valmistusvuosi: 1900
- Kattilan valmistaja: Paul Wahl & Co
- Polttoaine: Puu
- Tulitorvet (kpl): 2
- Käyttöpaine: 8
- Tulipinta: 72
- Kattilaan liittyen erityistä:
