Tarina
Iisalmen – Kuopion reitillä kulkeneiden matkustajalaivojen ”Axelin” ja ”Ilman” lopetettua kulkuvuoronsa syntyi tyhjiö, jota täyttämään perustettiin kauppiaiden Koponen ja Väisänen toimesta Nerkoon Höyryvenhe Oy. Tarkoituksena oli harjoittaa matkustajaliikennettä Iisalmesta Nerkoolle, mitä tarkoitusta varten hankittiin lähiliikenteen pieni matkustajahöyry ”Mesak”. Tämä kuitenkin korvattiin pian Puruvedeltä ostetulla uudehkolla, Savonlinnassa 1907 rakennetulla ilmeisesti ”Puruvesi”- nimisellä laivalla, jolle annettiin nimeksi Nerkoo. Se sai ottaa lähes 100 matkustajaa, joka Nerkoo – Iisalmi reitillä katsottiin riittäväksi määräksi.
Aluksen taival Nerkoona jäi tällä erää lyhyeksi, sillä se myytiin 1912 nurmeslaiselle kauppiaalle M. Koistiselle. Alus sain nimen ”Rannikko” ja asetettiin reitille Nurmes – Kuokkanen – Virsunranta – Vuokko. Alus keskittyi ilmeisesti hieman aiempaa enemmän rahtiliikenteeseen, koska sen ilmoitettiin nyt ottavan n. 70 matkustajaa. Rahtia se kuljetti sitäkin enemmän: maalaistuotteita, voita, kalaa, maitoa ynnä muuta toiseen suuntaan, ja kaupassa myytäviä erikoisempia ”puotitavaroita” toiseen. Kauppias Koistinen oli tunnettu myös taitavana konemiehenä, joka itse huolehti monista koneen kunnostuksista, välttyen monelta konepajalle tehdyltä matkalta. Tämä oli yksi syy miksi hänen useat laivansa menestyivät varsin hyvin.
Koistisella oli useampikin laiva, mutta jostain syystä hän myi ”Rannikon” jo parin kesän jälkeen takaisin Iisalmen vesille. Ostajana oli Nerkoon saha, joka antoi alukselle jälleen nimen Nerkoo. Hinaajaksi muutettu Nerkoo siirtyi Enso-Gutzeit yhtiön suureen hinaajalaivastoon 1916, saaden 1932 yhtiön nimeämiskäytännön mukaisen nimen ”Janne” Janne Holmströmin mukaan.
Pariisin rauhansopimuksessa Suomi velvoitettiin raivaamaan Suomenlahti puhtaaksi miinoista. Kalustopulan vuoksi myös Saimaan hinaajia liitettiin 1945 perustettuun raivaajaosastoon. Janne oli yksi näistä, toimien oman laivueensa lippulaivana. Miehistönä aluksessa oli laivueen komentaja, laivan päällikkö, konemestari, raivausaliupseeri ja kymmenen varusmiestä, eli kuusi kansimiestä, kaksi lämmittäjää, radisti ja kokki. Jannen tukikohta oli aluksi Kluusholmassa, Pellingin naapurisaaressa. Sieltä siirryttiin Kirkonmaalle. Raivausalueen yltäessä Viron rannikolle tehtiin pitkiä päiviä, lähtö oli aamukuudelta ja illalla palattiin tukikohtaan. Viikonloput vietettiin tukikohdassa. Laivoihin oli maalattu korsteeniin raivausryhmän tunnus, runkoon valkoinen pystyviiva raivaajien tunnuksena, saalingissa liehui raivausliina, jossa oli kirjain F. Henkilökunnalla oli vihreä raita asetakin hihassa raivausryhmän tunnuksena. Laivan peräkannella oli raivausvintturi, jonka vaijerin päässä oli pinnalla hinattava leija. Pinnan alla oli syvyysvakaajia, joilla säädettiin raivaussyvyys, sekä räjäytystarttuja, jolla räjäytettiin miinan ankkurivaijeri poikki, jolloin miina nousi pintaan eliminoitavaksi. Poijutarttuja oli toinen tapa löytää miinat. Sitäkin hinattiin laivan perässä ja se ilmoitti poijun avulla miinan löytyneen. Tämän jälkeen käytettiin räjäytystarttujaa miinan pinnalle saamiseen. Raivaukset lopetettiin vuonna 1948, jolloin loputkin Saimaan siviilihinaajat palautettiin arkiseen aherrukseensa.
Miinanraivauksen jälkeen Janne palasi Gutzeitin töihin. 1966 se myytiin yksityiskäyttöön, uusi omistaja muisteli sittemmin kauppoja seuraavasti: ”Höyrylaivoista kiinnostuin jo nuorena opiskelijapoikana – – Opiskelin ennen sotia Saksassa ja matkustin höyrylaivalla kotiin ja takaisin useaan otteeseen. Joka laivassa olin vakituinen vieras konehuoneessa ja konemestarin hyvä kaveri – höyrykoneen tekniikka kiinnosti kovasti. Myöhemmin, vuodesta 1959 lähtien, seilasimme useaan otteeseen Kaimalla Päijänteellä.” Hän kertoo ajaneensa kerran Laitaatsillan ohi, nähneensä useita höyryhinaajia laiturissa ja käyneensä kysymässä olisikohan jokin niistä myytävänä. Hänelle suositeltiin Jannea, koska siihen oli vain vuotta aiemmin tehty 20 000 markan remontti ja asennettu uusi muuntaja.
Uudesta omistajasta tuli ensimmäinen Gutzeitilta höyrylaivan huvikäyttöön ostanut henkilö. Seuraavana vuonna hän oli myös mukana Suomen Höyrypursiseuran perustavassa kokouksessa yhtenä perustajajäsenistä. Janne jatkaa edelleen kulkuaan Saimaalla, kotisatamanaan Savonlinna.
Tekniset tiedot
- Aluksen nimi: Janne
- Alustyyppi: Hinaaja, alun perin matkustajalaiva
- Aluksen kotipaikka: Savonlinna
- Rakennusvuosi: 1907
- Rak.Telakka: Savonlinnan Konepaja
- Entiset nimet: Puruvesi (1907-?), Nerkoo (?-1912), Rannikko (1912-14), Nerkoo (1914-32)
- Pituus: 20,17
- Leveys: 4,82
- Syväys: 2,1
- Nopeus: 10
- Aikaisemmat omistajat: ?, Nerkoon Höyryvenhe Oy(?-1912), M. Koistinen, Nurmes (1912-14), Nerkoon saha (1914-16), Enso Gutzeit Oy (1916-66), Yksityinen omistaja (1966-?)
- Laivaan liittyen erityistä:
- Koneen tyyppi: Compound
- Koneen valmistusvuosi: 1907 (Onko kuitenkin vaihdettu hinaajaksi muunnettaessa?)
- Koneen valmistaja: Savonlinnan konepaja
- Koneteho: 165 IHV
- Koneeseen liittyen erityistä:
- Kattilan tyyppi: Skottilainen tulitorvi/tuliputkikattila
- Kattilan valmistusvuosi: 1907
- Kattilan valmistaja: Venäjä (?)
- Polttoaine: Puu
- Tulitorvet (kpl): 1
- Käyttöpaine: 10
- Tulipinta: 64
- Kattilaan liittyen erityistä:
